München | last words

 

Niinkuin reissun kuvapostauksista voi huomata, tuli koettua ja nähtyä enemmän kuin olisin ikinä uskonut viiden päivän aikana voivani kokea.

Reissu oli yhtäaikaa mielettömän upea ja perseestä.
Oli upeaa että kävimme niin monessa nähtävyydessä. Peräti viidessä per päivä. München tuli todentotta nähtyä ja saksaa puhuttua.
Huonoa oli kiire ja sää. Juostiin (me oikeasti juostiin välillä) paikasta toiseen. Kokoajan oli kiire ja oltiin aina ''myöhässä aikataulusta''. Oli tosi kiva mennä esim tuonne urheilupuistoon. Seistä siellä viisi minuuttia ja kuunnella oppilaiden tekemä saksalainen esitelmä siitä. Todeta että ei ymmärtänyt sanaakaan ja lähteä tietämättä missä juuri tarkalleen oli ollut.
  Kiireen takia me ei ehditty syödäkkään kunnolla. Se oli ihan kauheaa. Eikä fiilistä parantanut kokoajan jatkuva sade.
  Koska meidän päivät oli aamusta iltaan täytetty järjestelmällisellä ohjelmalla, meidän vapaa-ajaksi jäi yöt. Kaikista niistä mun elämänaikana valvomista öistä ja viikonlopuista huolimatta, opin vasta Saksan reissun jälkeen mitä väsymys on. Ti-Ke 4h, Ke-To 4h, To-Pe 3h, Pe-La 0h ja La- Su mukavat seittemän tuntia kun simahdettiin kahdeksalta illalla ilman herätystä ja herättiin Topen soittoon kello kolmelta jolloin laittauduttiin ja lähdettiin liikenteeseen.
 Henkisen ja fyysisen väsymyksen vuoksi, vikana päivänä olin jo ihan sekaisin. Kun meidän opettaja lätkäsi meille sunnuntaina junassa lentokentälle kappaleen sanat ja sanoi että meillä olisi huomenna saksan sanakoe me alettiin Bellan kanssa itkemään ja nauramaan yhtäaikaan. Kun mun vanhemmat haki mut lentokentältä tein sitä samaa. Aluksi olin iloinen, sitten aloin haastaa riitaa ja puhuin sekavia, kotona päästyäni huoneeseeni purskahdin loputtomaan itkuun. Itkin siinä tietämättä miksi ja isä tuli lohduttaa ja kysyi haluanko että se tekee mulle iltapalaa. Söin sitten yöllä vanhempien kanssa iltapalaa ja kerroin kaikkia tapahtumia matkalta ja naurettiin hysteerisesti ja välillä itkin siinä seassa (dont know why), jonka jälkeen simahdin sänkyyn. Mun vanhemmat oli ihan järkyttyneitä XD
 
Vaikka voikin huomata että matkassa oli enemmän negatiivistä siinä oli yksi hyvä puoli mikä kompensoi kaiken paskan, nimittäin tytöt. Mulla oli aivan mieletöntä noiden kuuden tytön kanssa. Me koettiin kaikki ilot ja surut yhdessä. Pidettiin kokoajan yhtä, enkä ois ikinä uskonut että noista neidoista kuoriutuu mitään niin upeaa. Aluksi pelotti, että mitä siitä tulee että seitsemän tyttöä nukkuu samassa huoneessa, mutta meillä meni ihan nappiin.
  Lentokentällä kun oli aika hyvästellä ja mennä nukkumaan omiin koteihin, mulla oli tosi outo olo, koska olin oppinut elämään sitä saksan rytmiä noiden tyttöjen kanssa niin niistä oli tullut mulle tavallaan kuin perhe ja yksin nukkumisen ajatus tuntui hyvin autiolta.

  Sillai pienenä loppuunvetona vois sanoa että matka oli omalla tavalla upea ja ainakin jos ei mitään muuta niin ikimuistoinen.

<3:Milla