Jooo tota en mäkään ois ikinä elämässäni uskonut Kroatiaan lentäessäni, että tulisin löytämään itseni viikon päästä Italiasta, Venetsiasta, kondoolin kyydistä, juoden kuplivaa. Niin kuitenki kävi.
Kun me käppäiltiin Pulan rantasatamassa etsiskellen pientä mukavaa venereissua niin meille tarjottiinki mahollisuus lähteä Venetsiaan ja me lähettiin.
Päivä alko aikasin koska sinne kuitenkin meni noin kolme tuntia ja sen arvosta se olikin.
Varjossa kolkytkaks ja turisteja silmänkantamattomiin kävelemässä punasten, sinisten ja vihreitten sateenvarjojen perässä. Mä rakastuin silti.
Venetsia on aivan sanoinkuvaamattoman uskomaton paikka ja mun mielestä jokasen on pakko kokea se edes once in the lifetime. Toisaalta mä aijon kokea sen twice in the lifetime, koska en todellakaan saanut siitä tarpeekseni!
Se on kuin iso labyrintti, jonka sokkelohin on ripoteltu mitä lumoavimpia merkkiliikkeitä kultaisineen lasiovineen ja vaikka onnistuisit pitämään itsesi niistä erossa et voi vastustaa kiusausta kurkistaa naamariliikkeeseen. ja kun sinne kurkistat sä et pääsekkään pois. kaikkialla on samettia ja säkenöi.
Venetsiassa tulee pakostikin sellainen olo kuin olis elokuvassa.Kaikki on niin kaunista. Tietenkin sieltä tiedetään parhaiten kuuluisimmat sillat ja kirkot, mutta kun sinne menee, tajuaa että koko Venetsia on yksi suuri nähtävyys. Enkä siks ihmettele että siellä käy päivittäin kaks kertaa enemmän turisteja kuin siellä asuu paikallisia.
Kun meiän vene lähti satamasta, niin päätin, että tänne mä tuun uudelleen.En ehkä kymmene vuoden sisään mutta kuitenkin tuun.
<3 : Milla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti