Aluksi kirjotin tähän pienen selostuksen eilisestä. Siitä miten vietettiin Verkun syndei.
Mutta sitten aloin miettii että ketä kiinnostaa mun näkökulma.Antaa Verkun kertoo ite siitä blogissaan. Pistin kuitenkin eilisestä kuvat, josta jokainen saa sitten vetästä oman tulkintansa.
Sen sijaan päätin että kerron vähän Veronikasta.
Veronika on yksi ihanimmista tytyistä sekä ylipäätään ihmisistä, jonka tiedän tällähetkellä maan päällä kantavan.
Alunperin tapasin Veronikan yläasteella. Koulussa hengailtiin tietty siinä samassa isossa kasassa sekä sitten nähtiin välillä vapaa-ajalla vähän pienemmissä porukoissa. Kuitenkin voin sanoa että tutustuin Veronikaan vasta kunnolla lukiossa. Varsinkin tämän kakkosvuoden alkuaikoina.
Veronika on ihan mahtava ihminen ja meillä synkkaa aivan mahtavasti. Ajatellaan hyvin samantyyppisesti ja katellaan tätä suurta maailmaa kutakuinkin samasta näkökulmasta.
Rakastan eniten Veronikan naurua mutta sitä enemmän rakastan nauraa sen kanssa. Kuljetaan usein samalla dösällä ja se on aivan ihanaa. Mä nään heti millä jalalla se on alottanut päivänsä ja voitteko uskoa kuinka suloinen se on kun se kipittelee tuimana takkiin kaivautuneena dösärille.
Veronika on ehoton piristys mun päiviin ja tässä pimeässä syksyssä se on tullut enemmän kuin tarpeeseen.
Mun pelastava enkeli <3
M
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti