Otsikkoon on kauniisti tiivistetty mun viikonlopun pääpiirteet. Isä tuli nimittäin maanantaina Australiasta tuollainen pikkukaveri mukanaan, joka oli tarkoitettu mulle aikaiseksi joululahjaksi. Maanantaista pitäen olenkin sitten ollut hyvillä mielin. Voiko jokin noin pienikokoinen tuottaa niin suurta iloa? Voi näköjään.Varsinkin kun olen halunnut tuollaista actionkameraa vuoden ja nyt se on vihdoin ja viimein mun! Apua, niin ihanaa etten voi uskoa todeksi.
Ette siis varmaan ylläty, että perjantaina kotiin päästyäni keskitin huomioni pelkästään kameroihin.(tietenkin kahvi seuranani) Huijaamatta kaivauduin omaan huoneeseeni kuudeksi tunniksi. Seilasin intternetissä selvittelemässä kuvaustekniikoita järkkäri toisessa kädessä heti valmiina testaamaan niitä. Sen lisäksi harjoittelin GoPron käyttöä ja lopuksi päädyin muokkailemaan tuotoksiani koneelle, jotka heitän tänne blogin puolelle heti huomenna.
Jos valokuvaaminen ei kiinnosta niin tää mun selostus tuntuu varmaan tappavan tylsältä, mutta kuvitelkaa, että joku asia on askarruttanut teitä niin pitkään kuin muistatte (niin kuin esimerkiksi mua se että miten saan tähtitaivaasta kuvan tai autoteistä niin, ettei autoja näy, vaan pelkät valojuovat) ja yhtäkkiä teillä onkin vastaus siihen.
Okei, nyt tulee aika deeppii settii, mutta tosiaan. Olen viimepäivien aikana alkanut vasta tajuamaan kuinka kiinnostunut olen valokuvaamisesta. Mitä enemmän uppudun sen maailmaan sitä suuremmaksi kiinnostus kasvaa ja toivon ettei se koskaan katoaisi.
Mulla on aina ollut sellainen fiilis että mulla ei oikein oo sellaista juttua. On hieno tajuta, että onhan mulla ja on kokoajan ollutkin. En vaan oo tajunnu sitä.
<3 : Milla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti